Ipanalan tarina

"Väsyneenä ja kiireisenä hoputtelin tytärtämme pukemaan. Sitä lapsiarkea parhaimmillaan. Perinteikkäästi ajelimme tyttäreni päiväkodille. Mielessäni oli kupillinen kahvia, jonka olin aina matkalta poiminut mukaani velvollisuuksien jälkeisenä palkintona. Päiväkotiin päästyämme huomasin, että siellä oli taas uusi henkilö lastani vastassa..."

”Tellvetuloa, tellvetuloa Ipanalaan, Ipanala on meilän päiväkoti!”

Väsyneenä ja kiireisenä hoputtelin tytärtämme pukemaan. Sitä lapsiarkea parhaimmillaan. Perinteikkäästi ajelimme tyttäreni päiväkodille. Mielessäni oli kupillinen kahvia, jonka olin aina matkalta poiminut mukaani velvollisuuksien jälkeisenä palkintona. Päiväkotiin päästyämme huomasin, että siellä oli taas uusi henkilö lastani vastassa. Yritin tarjota hänelle kättäni ja tutustua, mutta ei sitä siinä kiireessä saatu onnistumaan. Sain kun sainkin kahvini ja myös päiväni päätökseen töissä.

Kotiin päästyäni kerroin Eijalle asiasta. Sanoin antaneeni tyttärellemme lupauksen, jonka mukaan nyt pitäisi perustaa päiväkoti. Eija vastasi, kuten aina, 'okei'.

Oli aika suunnata hakemaan tytärtämme ja kuten aina, odotin tätä hetkeä. Näin vanhempana odotan kuulevani päivän tapahtumat ja opit. Päiväkodille päästyäni en tunnistanut työntekijää, joka oli pihalla kymmenien lasten kanssa. Kysyin, missä tyttäreni on. Hän ei tiennyt, kenestä lapsesta oli kyse. Sain vinkin, että lapseni saattaisi olla sisällä. Hetken etsinnän jälkeen sain uuden vinkin, että lapseni onkin ehkä ulkona. Palasinkin pihaan, jossa näin tyttäremme puuhailemassa omia juttujaan.  Kysyin hoitajalta, miten lapseni päivä on sujunut ja onko hän oppinut jotain kivaa? Sain vastauksen, että hänelle ei ole kerrottu päivästä mitään erityistä viestittävää.

Turhauduin ja harmittelin päiväkodin tapaa toimia. Nousimme lapseni kanssa autoon ja tyttäreni kertoi, että hänellä on nälkä, koska ruokaa ei ollut ollut riittävästi. Vastasin hänelle, että ensin menemme syömään ja sitten kauppaan. Mielessäni tein lupauksen tämän olevan viimeinen kerta, sillä tulemme tekemään tämän itse paremmin.

Kotiin päästyäni kerroin Eijalle asiasta. Sanoin antaneeni lupauksen joka mukaan nyt pitäisi perustaa päiväkoti. Eija vastasi, kuten aina, 'okei'.

Saunan lämmössä löylyistä huurtuneeseen ikkunaan syntyi sana ”Ipanala”. Se sana sisälsi yhteisen unelman, arvomaailman ja lupauksen paremmasta. Joka ilta tutustuimme kirjoituksiin, kommentteihin ja mediaan sekä keskustelimme alalla työskentelevien ihmisten kanssa. Näistä kokemuksista oppineena perustimme oman päiväkodin.

”Telllvetuloa, tellvetuloa Ipanalaan, Ipanala on meilän päiväkoti!” – toisteli Viljami 2 v. päiväunilta herättyään, iloisena niin kuin aina. Lasten suusta kuultuna sana Ipanala sai sydämen pakahtumaan, silloin sanat muuttuivat merkityksellisiksi. Nuo ensimmäiset Ipanalan lapset.

Jokaisessa Ipanalan päiväkodissa on tarjolla kahvia ja aamupalaa vanhemmille tänään ja tulevaisuudessa jokaisena aamuna.

Eija-Liisa Hietanen ja Ville Tommola

Ipanalan vanhemmat